Ieskadulla
Lääkäri, jolle varasin ajan, oli ottanut lopputilin. Mediakohu vaikutti perheeseen, läheisiin, ystäviä
hävisi, tuli itsetuhoisia ajatuksia. Silti toiminnassani ei ole mitään salattavaa. Heikkonakin hetkenä
tiedän oman arvoni, eikä haittaa, vaikka toiset olisivat eri mieltä. En mieti, mitä kirjoitan, mutta
rapussa ei lue enää nimeäni. Voitte kääntää tämän tekstin minua vastaan ja väittää, että olisin
kiihdyksissä kirjoittanut tämän. Peli vie mennessään.
Nuorena menin kohti äitiyttä ja biologinen kello ohjasi rakastumistakin. Olimme päivää vaille 23
vuotta naimisissa. Sitten tilanteet eskaloituivat. En tiennyt, että minulta puuttui kontrolli. Kuka
minä oikein olen? Opiskelin yliopistotutkinnon, jonka jälkeen olin poliisin ylijohdossa vuoden
päivät. Missään ei ollut mitään vikaa, meillä ei ollut edes riitoja. Minun ei tarvitse miettiä, mitä
postaan Twitterissä, mutta rapussa ei lue enää nimeäni. Nyt katseeni on avarampi, ja yhtäkkiä
kaikki maailman ihmiset ovat tässä.
Eron jälkeen aloin löytää kotoa omia viinapullojani. Olin piilotellut niitä pyykkikoreihin ja
tiskialtaan alle kaappiin. Tyhjentelin pulloja vessanpönttöön, mutta eihän se mitään auttanut.
Minusta oli tullut alkoholisti. Joskus vain makasin sängyssä puhumattomana ja liikkumattomana
hullussa krapulassa. Saatoin miettiä, olenko masentunut. Vitsailin puolitosissani, että ei olisi
kannattanut tehdä lapsia näillä geeneillä. Olin koukussa viinaan. Viina auttoi tekemisen
puutteeseen. Minun oli pirun hauskaa kännätä yksikseni yöllä. Olin erään joulun tienoilla 40 päivää
juomatta, ja minua vain harmitti koko ajan. En pystynyt nukkumaan, ja elämä oli ikävää. Sitä ei
moni usko, mutta join myös maun takia. Ymmärsin, että jos jatkan, kuolen. Nyt, kun en ryyppää,
juon nollaprosenttista olutta. Elämänilo on kadonnut. Eniten pelkään sitä, että raittiina en ole enää
koskaan hauska. Ehkä olen väärässä, mutten ymmärrä sitä vieläkään.
Häpeän itseäni, heikkouttani ja huonouttani. Minua on lähestynyt henkilö, joka on vannonut
tuhoavansa toimintani hinnalla millä hyvänsä. Minulta on puuttunut arki. Joka tapauksessa kyse on
itsenäistymisprosessistani. Parisuhde- ja perhearki imaisisivat minut välittömästi, jos palaisin
vanhaan. Kiitän poikiani, ettei tarvitse. Jos en koko ajan kääntäisi rattia, vajoaisin heti samaan
vanhaan uraan.
Rahani tulevat monesta purosta. En oikein näe niitä itse. Palkintorahat ja suuri osa sponsorirahoista
menevät Suomen Urheiluliiton rahastoon, mistä saan nostaa niitä urheiluun liittyviin menoihin
kuitteja vastaan. Vuokra- ja ruokarahoja sieltä ei voi ottaa. Pitää itse keksiä, mistä löytää ne rahat,
joita normaalielämään tarvitaan. Kulutusluottoihin tuli tänään iso lakimuutos. Tämän takia
minunkin tarvitsee tietää siitä, etten maksa turhaan liikaa lainoistani. En mystifioi urheilua, vaan
ajattelen olevani duunari. Tavaratalon edessä on grillikioski, jonne menen lauantaisin illaksi töihin.
Minun pitää muistuttaa itseäni siitä, että muistan juoda tarpeeksi vettä illan mittaan.
Kokeilen pulssiani. Parin viime vuoden ajan, joina olen panostanut urheiluun, on ollut
välttämätöntä olla säästäväinen. En kuitenkaan koe jääväni mistään paitsi. Menen usein ihan
sekaisin. Kerran paukahti sappi ja sen vuoksi piti olla pari kertaa tiputuksessa. Onneksi on ollut
hyviä ystäviä, jotka ovat auttaneet minua. Nyt asun yksin yksiössä. Tunsin tästä talosta yhden
asukkaan ennen muuttoani. Aivan kunnon ihminen. Hän kertoi, että muutamia juoppoperheitä asuu
samassa talossa. On ollut joitain rähinöitäkin joskus. Mutta mihinkäs niitä harhaisia hörhöjä enää
pakoon pääsee. Niitä asuu jo keskustan hienostoalueillakin.
Olen sekä vahva että herkkä ja lisäksi vielä paljon enemmän. Heikkonakin hetkenä tiedän oman
arvoni. Ieskadulla asuu komeita ihmisiä. Nuorten kännäysporukat huutelevat, voivat mahdollisesti
vaikka hakkaa tai tappaa. Mutta ei niillä ole muuta vaihtoehtoa, kuin juosta ulos piiloon, koska
kyllä ne tietävät, että poliisit käyttävät seinien läpivalaisulaitetta, mikä ei edes ole Suomessa
laillista. Eräs tuntematon on vannonut tuhoavansa toimintani hinnalla millä hyvänsä, mutta oikeasti
kaikki elävät arkea. Tai sitten ovat niin pelkureita, että toivovat jonkun muun innokkaan säntäävän
poliisin puheille. Nyt eletään vuotta 2006 ja asun metsän lähellä IESKADULLA.
On hienoa, kun tänne Härkämäkeen kulkee linja-auto. Ei haittaa, vaikka täällä pyörii kaikenlaisia
hihhuleita etenkin Ieskatu 7-13 välillä. Puliukkoporukat eivät yleensä ole häiriöksi. Ne vain istuvat
omassa porukassaan ja suurin häiriö on se, että porukka näyttää mielestäni epäsiistiltä.
Naapurinikin on kauhean alkoholisoitunut. Ajattelin, että se ei minua harmita. Aloin kuitenkin kesäkuun loppupuolella epäillä, että kaikki ei ole kunnossa. Soitin poliisille, että tulkaa nyt hyvät
ihmiset katsomaan. Eivät he tulleet. Hän oli luvannut hoitaa sukulaisensa kissaa matkansa aikana,
mutta sitten hän seisoi edessäni. En voinut vastustaa, kun hän oli pukenut seksikkäät mustat
sukkahousut. Menimme sänkyyn ja tuntui melkein siltä, kuin hän olisi huumannut minut. Hän lähti,
mutta palasi takaisin aamulla ja jäi koko päiväksi. Olemme tavanneet usein lauantai-iltapäivisin
rakastellaksemme autossani tai, jos sää sallii, ulkona ruohikossa, mikä tekee meidät aivan villeiksi.
Olen hänen vallassaan, vaikka tiedän, että se on väärin.
Tiettyinä päivinä herään itkien, että mikä typerys olenkaan ollut. Ja mitä minulle lopulta tapahtuu.
Vaikka minun on tosi hankala soittaa itse mihinkään, olen onnellisessa asemassa ja arvostan
maatalouslomittajia. Pidän myös omasta työstäni, koska minulla on vapaus tehdä sitä milloin vain.
Tärkeää on muistaa kiittää itseään. Olen kasvanut aikuiseksi ja tajunnut, kuinka cool tyyppi olen.
Äitinä haluan opettaa lapsilleni, että raha ei tee statusta. Jos haluaa nähdä todellisuuden, pitää
mennä yöllä partioautoon.
Olen pienestä pitäen ollut kiltti ja uskonut ihmisistä hyvää. Siihen on varmaan vaikuttanut
kotitaustani, koska lapsuuteni oli turvallinen, enkä kokenut vastoinkäymisiä. Kun menen vetämään
maksimirautaa, pystyn poistamaan kaiken mielestä. Olen rakentanut tämän kropan tekemällä töitä
pienestä pitäen.
Kotoani sain kestävän parisuhteen mallin. Vanhempani tapasivat toisensa nuorina, ja he ovat
edelleen yhdessä. Ei haittaa, vaikka en itse ole. Tykkään tehdä, olen puuhakas ihminen ja minulla
on aina joku projekti menossa. Vaikka töitä on paljon tarjolla, otan niitä vähemmän vastaan, jotta
saan vietettyä myös kivaa vapaa-aikaa, nukuttua ja oltua läheisteni kanssa. Minua kiinnostaa
aiempaa enemmän olla tekemättä mitään.
Isä kannusti minua urheilemaan. Sain häneltä lapsena sata markkaa, kun pystyin seisomaan
käsilläni neljä sekuntia. Minulla oli valtava usko siihen, että pystyn mihin vain. Elämäni
uskaliaimmat ratkaisut olen tehnyt, kun minun on ollut pakko korjata aiempia virheitäni. Ilman
ratkaisujani en olisi enää tunnistanut itseäni. Kun kyseessä ovat elämän ja kuoleman kysymykset,
meistä useimmista löytyy rohkeutta. Täällä kotilähiössä olemme vahvoja, hyviä vastuksia
toisillemme. Kukaan ei mene toisen edessä kyykkyyn, eikä tallo toista oman varjonsa alle.