.
en mennyt kesällä ystävieni luo kun
ne istuivat puiston paksussa päivässä
minä menin pienelle rullalle yritin työntää jalat silmistäni läpi
saada hetken levätä pimeässä
nenä vuosi verta
valo sylki päälle
uupumus, linnut, 16:15
yksikään tunneista ei kulu
humu, uupumus, linnut
en kehtaa katsoa taivasta
kävellään
valtavan kaupungin tietä päästä toiseen kompastellen
pelkään kaatuvani tahtoani vasten
humu, uupumus, suunnattomuus
en näe pääni läpi
en osaa keskustella parhaiden ystävien
kanssa, keskuudessa kuljetan meitä
suuren rakennuksen vierellä,
juurella juttelette,
astun askeleittenne alle
kaarran valoa ja kaadun
luon omituisen tilanteen jossa kukaan ei puhu yli kolmen sanan lausein
kun nousen kommentoimaan puhun vain itsestäni ja aika hiljaa jotenkin
näin
"
“
katsotte lävitseni näette etten seiso minkään takana
järkytyn, juoksen kauemmas vahingossa kotiini lukitsemaan oven
kotona onnun
ovea joutui kiskomaan kiinni
se tahtoi selälleen lepäämään kuin kesällä
minä tahdoin levätä hetken pimeässä
kiskoin
käteni katkesivat keskeltä jäivät lojumaan rojuun
minulla on useita kuolleita kohtia
syön epämääräisiä asioita ja havahdun
lattian rajasta päässäni suhisee etsin avointa ovea
jossakin vetää en halunnut huomata
en enää tiedä miksi keittäisin kahvia
käyn nukkumaan ennen auringonlaskua
huijaan itseäni peittämällä pääni piilottamalla silmäni valolta
en tahdo löytää syitä valvoa
en mennyt kesällä ystävieni luo kun
ne istuivat puiston paksussa päivässä
minä menin pienelle rullalle yritin työntää jalat silmistäni läpi
saada hetken levätä pimeässä
nyt voin kai rauhassa vaipua
tuli syksy jona lepään toimetta
pelkäätte
pelkkä istun-syksy
vielä viime vuonna rakastin tätä
syksy on vilpitön vaikka se
värisee, värisen sen väri
ei ärjy vaan värjöttelee
on vihdoin väsynyt kuin minäkin
vielä viime vuonna jaksoin ottaa teidät käsiini kylmästä itkitte
minä otin teidät syliini ja itkin teidän puolestanne silmienne väleistä itkin
teidän silmienne joukosta silmienne johdosta ette te
enkä enää minäkään
tänne halunnut saapua joutua istua
vielä viime vuonna
tuijotan oveani
sen väleistä tihkuu liimaa
en mennyt kesällä ystävieni luo kun
ne istuivat puiston paksussa päivässä
minä menin pienelle rullalle yritin työntää jalat silmistäni läpi
saada hetken levätä pimeässä
nenä vuosi verta
valo sylki päälle
uupumus, linnut, 16:15
yksikään tunneista ei kulu
humu, uupumus, linnut
en kehtaa katsoa taivasta
kävellään
valtavan kaupungin tietä päästä toiseen kompastellen
pelkään kaatuvani tahtoani vasten
humu, uupumus, suunnattomuus
en näe pääni läpi
en osaa keskustella parhaiden ystävien
kanssa, keskuudessa kuljetan meitä
suuren rakennuksen vierellä,
juurella juttelette,
astun askeleittenne alle
kaarran valoa ja kaadun
luon omituisen tilanteen jossa kukaan ei puhu yli kolmen sanan lausein
kun nousen kommentoimaan puhun vain itsestäni ja aika hiljaa jotenkin
näin
"
“
katsotte lävitseni näette etten seiso minkään takana
järkytyn, juoksen kauemmas vahingossa kotiini lukitsemaan oven
kotona onnun
ovea joutui kiskomaan kiinni
se tahtoi selälleen lepäämään kuin kesällä
minä tahdoin levätä hetken pimeässä
kiskoin
käteni katkesivat keskeltä jäivät lojumaan rojuun
minulla on useita kuolleita kohtia
syön epämääräisiä asioita ja havahdun
lattian rajasta päässäni suhisee etsin avointa ovea
jossakin vetää en halunnut huomata
en enää tiedä miksi keittäisin kahvia
käyn nukkumaan ennen auringonlaskua
huijaan itseäni peittämällä pääni piilottamalla silmäni valolta
en tahdo löytää syitä valvoa
en mennyt kesällä ystävieni luo kun
ne istuivat puiston paksussa päivässä
minä menin pienelle rullalle yritin työntää jalat silmistäni läpi
saada hetken levätä pimeässä
nyt voin kai rauhassa vaipua
tuli syksy jona lepään toimetta
pelkäätte
pelkkä istun-syksy
vielä viime vuonna rakastin tätä
syksy on vilpitön vaikka se
värisee, värisen sen väri
ei ärjy vaan värjöttelee
on vihdoin väsynyt kuin minäkin
vielä viime vuonna jaksoin ottaa teidät käsiini kylmästä itkitte
minä otin teidät syliini ja itkin teidän puolestanne silmienne väleistä itkin
teidän silmienne joukosta silmienne johdosta ette te
enkä enää minäkään
tänne halunnut saapua joutua istua
vielä viime vuonna
tuijotan oveani
sen väleistä tihkuu liimaa
Kommentit
Lähetä kommentti