73. Colaneri Carlo Eugenio: Rakkaus on marras (Amor fati(ca))

.

Rakkaus on marras (Amor fati(ca))

1. Nasib (Kashira, kashira? Gozonji kashira?)

Itkekäämme!

Itken ilotonna iltahämärässä.

Ovat lauantaini lohduttomat ja sunnuntaini sulottomat.

Tuskin untakaan saan, yöni ovat tuskaisin työni.

Hiessä hyörin, peitepinon päällä pyörin.

Kyyhkysilmäinen kaunottareni on pääskynä lentänyt pois.

Tai minä olen lentänyt lentokoneella kotiin kauas hänestä.

Hädässä tai himossa turhaan huudan hänen harhakuvalleen.

“Anna minun nähdä nätit kasvosi

ja kuulla kultaisen äänesi.

Sillä suloisin on suusi ääni

ja kasvosi kauneinta katsottavaa”.

Muistan kesän, kun gasellina kirmasin rinteellä ja saavuit leikkimään
kanssani. Saavuit leikkimään minulla.

Kuinka kauniit olivat jalkasi sandaaleissa.

Sinun lanteesi on kaareutuvat kuin kaulakorut

ja sylisi on kuun kaltaisena kaartuva malja,

joka on täynnä mausteviiniä.

Sinun nenäsi on ylväs kuin torni

ja kaulasi kauneinta norsunluuta.

Kunpa olisit kanssani täällä.

Opastaisit minua. Antaisit minulle maustettua viiniä ja
granaattiomenoittesi mehua.

Jäljellä ovat vain huunpureamat. Mielessäni hän huutaa huuna.

Onneksi on marras. Lupaus lopullisesta tyydytyksestä.

Oletko kuullut uutisen?

2. Ubi sunt? (Libanon)

“Vartti vain on enää vuoren korkeimmalle kohdalle”

Minua huiputettiin.

Kuumimmalla kesähelteellä kuljin Libanonin vuorilla.

Kipusin Gileadin rinteitä.

Kanssani oli muutama kumppani (cum panem), ei muutama kumppani
(kun panen).

Armottomana paahtoi ankara aurinko aamupäivällä.

Armottomana se jatkoi paahtamistaan koko päivän. Ei pysähtynyt
kertaakaan. Yöaikaankin sen tunsi sisimmässään.

Tauotta toimi aurinko ja tauotta tallustin minäkin.

Palaneet pensaat ja puut pitivät minulle seuraa.

Ohdakkeet oleilivat vuoripolkujen renustoilla.

Kurkkuni kitui veden puutteesta.

Noustessa yhä korkeammalle tunsin itseni väsyneemmäksi. Huimasi ja
heikotti.

Toivoni alkoi olla tiukilla, jalka voisi pettää minä hetkenä hyvänsä.

Rinteellä kulkiessa astuin jyrkänteen reunalle ja huolimattomuuttani
katsoin alas.

Kehoni ymmärsi kaiken ennen minua. 

Kohman henki kulki ja asettui ruumiiseeni.

Sydämeni jyskytti niin kovaa, että se nyki rintakehääni ja koko kehoani
pudotusta kohti. Hien ilmestymisen iholleni olisi ehkä helpommin
huomannut, ellen olisi valmiiksi ollut hiestä märkä. 

Hiki viileni ja muuttui kalman kylmäksi.

Olin niin jäykkä, että en voinut liikkua.

Mutta vaikka kehoni oli kuin paikalleen naulattu, sieluni tuntui tasaisesti
imeytyvän pudotusta kohti.

Tuijotin tuimana pudotukseen.

Sieltä paljastui jokin, joka tuijotti minua takaisin.

Hän oli silmäillyt minua jo pitkän tovin ennen kuin huomasin hänet.

Minä olin silmäillyt häntä jo pitkään ennen kuin huomasin hänet
olemassaolevaksi.

Olimme kasvotusten kuilun kasvaessa syvyyttä allani.

Abyssos ANANKE.

Lopulta onnistuin irrottamaan itseni Abyssoksen otteista.

Jatkoin polulla kulkemista, mutta tunsin hyytävän katseen seuraavan minua salaa.

Kävelemiseen täytyi heikkona ja väsyneenä toden totta keskittyä.

...Vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea...

Ohdakkeiden ohella oli yksin yksi lilja.

Ja se vietteli minua: “Poimi minut”.

Nuuskin nuppua. Kukinto levittää tuoksuaan.

Suutele minua, rakkaani! Anna suudelmiasi!

Viiniäkin ihanampaa on rakkautesi,

ihana on voiteittesi tuoksu.

Ota minua kädestä, juostaan!

Olet faaraon valjakon tamma.

Anna minun kivuta satulaan,

kivutta kuljen kun sinulla ratsastan kalleimpani.

Poimi minut kuin mirhakimmpu ja aseta rintojesi väliin lepäämään.

Kuinka kaunis on rakkaani.

Ja kuinka kaunis onkaan kolkkamme.

On vuoteemme vehreä ja seinämme seetriä.

Kosketan korusi helmeä. Huutaa henkeni Eeliä.

Kiihkeytemme kivikot, kalliot hioo.

Metsän puista mehevimmät hedelmät kasvavat kaunottareni kehosta.

Asetun hänen viileään varjoonsa lepäämään. 

Kiipeilen hänen oksillaan ja hänen hedelmäänsä makeinta maistan.

Hän sanoo minulle: 

“Tule nauttimaan puutarhan antimista. 

Tule nauttimaan yrttitarhan antimista.

Ja poimimaan laitumen liljat”.

ANANKE - Hänen vasen kätensä on pääni alla -ANANKE 

ANANKE - Ja hänen oikea kätensä hyväilee minua - ANANKE

Nähtyäni sinut, unohdin kaikki muut naiset.

Vain katsottuani kauneimpia kasvojasi, olen saattanut kaataa kaikki aserapatsaani. 

Mesi helmeilee huulillasi. Maistan sinussa maitoa ja hunajaa!

Tanssin rakkaani kanssa.

Hänellä on hunttikunta huntuja, jotka haluan kaikki nostaa katsoakseni
sulosilmiin. Silmäni tekevät sinulle jo sitä, mitä minä haluan.

Himoitsen, mutta nälkäni ei ole vain sian nälkää.

Suutelet minua pehmeästi iholle. Suudelmasi aiheuttavat huunpuremia.

Tanssiessamme tanssivat martaat ympärilläni.

Sinä asetat sirot kätesi kaulalleni ja kuristat niin, että heikottaa.

Mitä enemmän minua kuristat, sitä enemmän minua kiihotat.

Väsytät ja piinaat minua.

Riisut minua vaate vaatteelta ja minä aivan punastun.

Voidakseen pukeutua Kristuksen morsiamen juhlapukuun, on ensin
riisuuduttava kokonaan.

Minut on riisuttu tällä kivulla.

Kostutan ruokokynäni mustepulloosi ja kirjoitamme kehoillamme
kalligrafiaa.

Haluaisin piirtää alavatsaasi bethin, vaikka nyt siinä lienee khet.

Uin puutarhakanavaasi, enkä aio enää palata. Sinä olet sinetöity tarha. 

Paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita.

Aaloeta, nardusta ja hennaa.

Minä tulen puutarhaani ja poimin mirhani ja balsamini.

Avaan hunajakennon ja syön hunajan,

Juon viinini ja maitoni.

ANANKE - Rakastavaiset juovat ja juopuvat -ANANKE

Sinä olet puutarhan lähde, 

elävän veden kaivo,

johon virtaavat vesiputouksen Libanonin vuorten vedet.

Kasteessa puhdistan itseni rituaalia varten.

Vietellen avaat ovet ja minä astun kirkkoosi.

Suitsukkeiden tuoksu valtaa temppelitilan kadilon kellojen hiljaa
kilistessä ja usva (hevel!) ui aivoihini.

Ulkona värisen, täällä en. Ulkona on rovio, täällä ei.

Kuulen melkein korvissani kerubikuoron kirkkaan hypnoottisen äänen.

Uhri on annettava. Enää epiklesis!

Ja ei…

Ei sittenkään. Jätät minut tuskaisesti ulvomaan. Kaikki piina pakkautuu.
Palaat vielä monta kertaa piinaamaan minua, mutta en koskaan saa
lopullista nautintoa. Tyyneyttä piinan jälkeen.

Eros kosketti minua. Ja jota kosketetaan, ei vaella pimeässä. Niin
korkeuksien kirkkaudesta ilmestyivät tähdet tovereikseni tietäni 

kertomaan. Tai tietämättömyyttäni.

3. Libidosta

Se hai frustrazioni, frustati.

Elo on piinaa. Jännitettä, jota kasaantuu pakottaen ihmisen etsimään sille
kanavaa. On etsittävä tyyneyttä piinan jälkeen. Vain kuolema on
lopullinen nautinto, lopullinen tyydytys.

Jokainen orgasmi on pieni kuolema.

ANANKE on kuin Anansi.

Se vääjäämättömät verkkonsa on juonikkaana punova

Kasvot kansalle tuovat kammoa loppu elon ajaksi.

Ja hirvittää kuin verkkoon minäkin putoan.

Kuinka voisinkaan kertoa äidilleni, että minua pelottaa?