24. Nelma U: Unia

 

AlmaUne · Unia/Nelma U

Usein kun oon nähnyt tosi eloisaa unta mulle tulee haikea olo koska se maailma on tuntunut niin aidolta ja olemassa olevalta. Oon haikea siksi koska tiedän, että tulen vielä päivän aikana unohtamaan miltä se kaikki tuntui ja mitä se kaikki oli, ja niin se todellisuus myös muuttuu olemattomaksi. Siitä tein tämän pienen kappaleen. Eskapismi on mun mielestä mielenkiintoinen käsite, siis sellanen todellisuuspakoilu. Jos sitä ajattelee ilmiönä, niin varmaan kaikki ihmisethän tekee sitä koko ajan ja kaikkialla. Varsinkin nyt kun siihen on tällä hetkellä niin monia hyviä syitä. Mutta mun mielestä mietitään liian harvoin että miten me ihmiset pakoillaan ja minne? Onko se paikka fyysisesti vai ajallisesti jossain kaukana, millainen se on ja onko se edes paikka? Ite teen tätä koko päivän ajan siellä täällä. Mut ne paikat mihin mun mielessä pakenen on tosi pirstaloituneita, epämääräisiä unien, muistojen ja erilaisten kuviteltujen kokemuksien summia. Tuoksuja, värejä, tunteita ja ääniä. Ne paikat on yleensä jossain kaukana, sekä fyysisesti että ajallisesti etäisiä tai odotuksia jostain vielä kokemattomasta. Eikä niiden tarvitse ikinä toteutua konkreettisesti tosielämässä, vaan ne jää mun pään sisälle. Ne saattaa olla valemuistoja tai jotain epämääräisiä, keskenjääneitä aivotoimintoja, mutta se maailma on olemassa vain minulle. Omana ulottuvuutenaan. Se on ihanaa ja se riittää. Se riittää myös kun kävelen kotiin kun aurinko on painunut piiloon jo neljältä.

¨¨