- merkintöjä mielen massoista -
Lohtua, en voi enää tuntea muuta. aalto. Ei mikään tavallinen aalto, vaan perässä laahaava, kaiken pois pyyhkivä, kuvotusta aiheuttava jysäys.
On jäljellä monia tuhnuisia raapustuksia mutta yhdelläkään niistä ei ole enää pohjaa eikä mainintaa tekijästä. Alkupiste muuttunut. on väärällä tavalla kylmä -
Merkintä:
”muistelin että olisit ollut kotoisampi, tuntunut lämpimämmältä. kolme askelta ja olet jo ihan eri tilassa, syöt ruhoa ja niiskutat. en usko palaavani enää syliin joka on vuorattu piittaamattomuudella. sisäreiteni ovat keltaisilla mustelmilla, niin kuin sovimme, jäännös aiemmasta kohtaamisesta. mutta nyt minä menen ulos ja käyn syömässä äidin kanssa ravintolassa (äiti maksaa).”
Meren reunalla on pehmeää, siellä on uni jossa on tahmaa ja 100-prosenttinen armo, hiivaton ja kuplaton hyvä olo. Onko väärin etsiä vain sellaista reittiä, johon jalat uppoavat ilman pelkoa haavereista?
Toisen kerran kun kävin saleissa, joista yksi oli pyöreä, eksyin. kukaan muukaan ei tuntunut tutulta, joten juurruin yksiin kanssasi. Sinua seurasi lähtemätön olotila, kaoottinen. Ravistelin makean hien päältäni mutten siltikään keventynyt. Salin seinällä on virhe. en saa happea siitä.
Muisto:
Syön hiekkaa ja katson sätkivää Barbie-nukkea. Sen käsi on rikki, luvattiin viedä barbisairaalaan, päätyi tahmaisen supersaippuakuplanesteen värjäämänä ulkovarastoon. Isäpuolen tarkistamassa viinirypäleessä on siemen, johon pikkuhiljaa tukehdun. Jatkan tukehtumista, mutta se loppuu, kun täytän 21. Hän on poistunut ja yhtäkkiä minäkin hengitän taas normaalisti.
Merkintä:
“Vohvelikylpytakki roikkuu seinällä
hän käyttää sitä hyvin harvoin, se on niin painava
laskeutuu harteille kuin surupilvet
sen helmenharmaa väri tuo esiin jotain haikeaa hänen arpisen ruumiinsa sisältä
ja arkisen ruumiinsa.”
merkinnän jälkeen kuulen etäisiä epäilyksiä ja outoja suun liikkeitä
Takaisin rantaan. aallon keskikohta antaa hetken hapettoman olemisen, on elossa mutta pysähdyksissä. Alastulo on vaarallinen ja innostava, tuohtunut tuuli tekee siitä selvästi kivuliaampaa. Kun kerroin tästä myöhemmin, huokaisit ja pyysit anteeksi poistumistasi. mielestäsi olen puhunut ja lukenut liikaa aalloista. En vastaa, sillä mitä voisin sanoa?
Yleensä ottaen elämäni on kellumista.
Kommentit
Lähetä kommentti