13. Minna-Kaisa Kallinen: Sade on tehnyt metsäpolusta ruskeaa, mutaista liejua

Sade on tehnyt metsäpolusta ruskeaa, mutaista liejua
Jalka luiskahtaa liejuun ja sitä roiskuu housun lahkeelle, sukallekin
Kengän reuna on nyt ruskea
Metsäpolku on yhtä ruskeaa mutaliejumassamönjää
Tunnustelen sitä hieman kengänpohjalla
Työnnän kengänkärjen sen sisälle
Mutaliejumassamönjä päästää äänen
”Slurps”, se imaisee ahnaasti
Työnnän kenkää vähän syvemmälle
Mutaliejumassamönjä on kylmää
Nyt se imeytyy kengän läpi ja kastelee sukan ja jalkaterän
Menee kohti nilkkaa
Jalkaa alkaa heti paleltaa
Seison toinen jalka metsäpolun reunalla
ja toinen melkein nilkkaan asti metsäpolussa,
joka on muuntautunut mutaliejumassamönjäksi
Asento on hankala, epätasapainoinen
Olen epätasapainossa, enkä tiedä mitä tehdä
Hetken päästä levitän kädet sivuille
Se auttaa minua tasapainoilemaan metsäpolun reunan
ja mutaliejumassamönjämetsäpolun välillä
Ohikulkija vilkaisee taakseen
Hän haluaisi kommentoida, kysyä,
mutta ei ehdi, koska käännän pääni
Tunnen kuinka uhmakas puna alkaa nousta kasvoilleni
Aion näyttää hänelle
Aion näyttää, kuinka mutaliejumassamönjämetsäpolulla oikein seistään
Poskia kuumottaa, reisiä pakottaa
Yhtäkkiä minua väsyttää tämä kaikki ja kohta hämärtää
 Menen polvilleni metsäpolun reunalle
On aika jatkaa matkaa, siirtyä
Tartun kiinni mättäästä ja vedän jalan ylös mutaliejumassamönjästä
Kuuluu ”plop”
Sanon, että minun on mentävä
Mutaliejumassa katsoo minua loukkaantuneena
Sanon, että olen pahoillani, kohta on pimeää, kohta taitaa sataa, on luvattu muuten sadetta
Mutaliejumassamönjä ei vastaa
Lähden kävelemään metsäpolun viertä, kohti metsän reunaa
On vähän hankalaa
Mutainen kenkä tuntuu raskaalta, painavalta, kylmältä