31. Natalia Karjalainen: kirjoitan tätä

Kirjoitan tätä kun lapset nukkuu, kun viisitoista tuhisevaa skidiä makaa peittojen alla, 

kirjoitan tätä kun mankasta kuuluu vedensolinaa ja yksi lapsi kuorsaa ujosti, kun pimennysverhot päästävät sivuilta valoa seinille, heijastuksia lasten päihin, kirjoitan tätä kun vieressä lapsi nukkuu ruskea apinalelu päänsä päällä, kun toinen räpyttelee unisena muttei tahdo nukahtaa koska on päättänyt vaikka räpäytykset hidastuvat hidastuvat ja loputa pieni keho levähtää, kirjoitan tätä kun toinen sijainen selaa puhelintaan, kun muistan että mun menkat ehkä alkaa tänään,kirjoitan tätä kun solinan seasta kuuluu välillä linnunlaulua, kun seinälle kiinnitetty koira valvoo lasten unta, kun tahtoisin itsekin nukkua, kun on ensimmäinen työpäivä lakon jälkeen, kirjoitan tätä toukokuun kymmenes, kun olen pukenut ja riisunut kuusi lasta, kun olen kieltänyt heitä heittämästä hiekkaa toistensa päälle ja karkaamasta ikkunasta, kun vituttaa olla töissä, kirjoitan tätä kun tiedän kesän kauneimpien hetkien olevan tulossa, kun lakko on ohi, kun toivon palkankorotusta kaikille naisvaltaisille aloille, kun toivon ettei jhl taivu, kirjoitan tätä toiveikkaana ja surullisena ja väsyneenä, peläten että illalla on migreenikohtaus, kirjoitan tätä kun tiedän monelta on mentävä nukkumaan, kun räpsytellyt lapsi on nukahtanut, kirjoitan tätä kun tähdet kimaltavat seinillä, kirjoitan tätä kun toivon tulevaisuuden saapuvan helisten, kuin solinan ja linnunlaulun seasta kuuluva kitara vaihtaa sointua, kun en ole ihan varma onko tuolla peiton alla tosi pieni lapsi vai pehmolelu, kun verhon alta maleksiva valo valaisee peiton alta työntyvän nyrkin, kun tiedän että joku on nämäkin siniset sängyt tänne asetellut, kun lapset ovat kysyneet sata kertaa kuka sinun nimi on, ja mä olen peitellyt heidät ja silitellyt uneen, sanonut itkevälle ei hätää ei oo mitään hätää, miettinyt miksi nää itkee koko ajan, lukenut ”is mothering revolutionary”-esseetä, rakastanut äitejä ja äitimistä, mä kirjoitan tätä kun tiikeri seinällä hymyilee, kun olen sotkenut käteni ruokaan, kun olen irrottanut lapsilta ruokalappuja, kun olen ottanut huomiselle vuoron tähän samaan päiväkotiin, kun olen hakenut lakkoavustuksen, kun joku lapsi möyrii sängyllään ja yniysee, kirjoitan tätä