Pääsky Miettinen - Levot, kielet, vedet
Kirjoittaja työstää parhaillaan Isa Hukan kanssa kirjallista projektia, jonka materiaaleista tämä teos on koottu. Projektin työnimi on “ruumistaimet” ja se julkaistaan vuonna 2024.
Isa Hukan teksti Kaamoskalenterissa 5.11.
Kävelen kivistä rantaa kunnes se kapenee ja työntyy mereen enää terävänä kielenä. Hellä, jääkauden värinen, kuuma kivikieli. Minun suussani, leutojen kasvojen sisässä lepää toinen kieli. Märkä, punainen, luja.
Aion ylittää tämän kielen.
Kärjessä kyykistyn, hivutan nilkat ja kämmenet vesirajan läpi ja jatkan kallion seuraamista pinnan alla. Karheat hilseävät jäkäläruusukkeet vaihtuvat upottavaan ahdinpartaturkkiin. Neljän raajan varassa horjahtelen syvemmälle, ilman ja veden raja kylminä renkaina käsivarsien ja säärien ympärillä nuolee ylemmäs, ylemmäs kainaloihin, nivusiin.
***
Vierekkäin uppoamme kohti unen rajaa, huhtikuun sade huitoo ikkunaa. Päivä on kesken, makaamme sen keskellä, hermostot heltyen. Pian sun sukupuoli nukkuu mun sukupuoleni vieressä, sitä hipoen. En näe sun unten sisään etkä sä mun, mutta peiton alla meidän raukeat ruumiit todistaa toisiaan. Pysähdytään yhtä aikaa, tässä, päivävaatteet päällä, verhot päivänvalon päällä. Aikaa, aikaa, aikaa, sadetta, aikaa, sadetta, sukupuoli paikallaan, tässä paikassa, painaumassa, painoa, sadetta, yhdessä, aikaa, ilman että kukaan katsoo, ilman että kukaan katsoo pois, ohi, ihoa, yhtä aikaa, mitä jos, mitä jos, sukupuoli pysähtyy, mitä jos, sadetta, aikaa, hiljaa, sukupuolta, mitä voi tehdä, unissaan, sukupuolessaan, olla tekemättä, yksin, olla levossa, olematta yksin, yhtä aikaa sadetta, aikaa, monta aikaa, sadetta, aikaa, aikaa.
***
Valahdan patjan virtaan kyljet laineilla
hyräilen rintaani ruotojen muotoja
suolan poltetta
kuolaava suu.
Pinnan puhkaistessaan ruumis
siirtyy/antautuu/muistaa/
piirtyy/pyyhkiytyy/
lipeää kieleltä.
Tähyän kosteita luotoja
ulappa leuat vaahdossa sylkee
suomuja naamaani
avaa rantani,
rankani
raajani
rajani.
Kommentit
Lähetä kommentti