Töölöntori
Päättäväinen joukko mielenosoittajia on jo vallannut torin, kun Ronja ja Varpu viimein saapuvat paikalle. Kotoa lähteminen oli kestänyt. Ronja oli viime hetkellä päättänyt lisätä lämpölegginsit reisitaskuhousujen alle. Hän ei aikonut vilustuttaa itseään natsien takia.
Ronja ja Varpu asettuvat joukkoon ja nostavat oman kylttinsä esiin. Hengitys huuruaa, mutta ihmisten keskellä on lämmin.
Helikopterin hakkaava ääni kuuluu jostakin etäältä. Ronja katsoo ylös ja erottaa taivaalla leijuvia droneja kuin lentäviä hämähäkkejä. Hän ei tiedä ovatko ne natsien, poliisien vai vastamielenosoittajien hallinnassa.
Poliisit kokoavat rivejään vakavina. Tummanpuhuvat univormut, kypärät ja kilvet synkentävät joulukuista iltaa entisestään. Aseet ja pippurisumutteet roikkuvat uhkaavina vöillä. Ronja muistaa lukeneensa joskus, että asetta kantava ihminen olettaa helpommin muidenkin kantavan asetta.
”Täähän on kun jostain elokuvasta. Tyyliin Batman ja poliisit taistelee anarkisteja vastaan”, Varpu sanoo ja lisää, ”vaikka niissä Batmaneissa kyllä anarkistit näytetään aina jonain hulluina sekopäinä”.
Varpun huomio kiinnittyy kauempana seisoviin nuoriin. Hän vilkuttaa iloisesti porukalle ja sanoo menevänsä moikkaamaan opiskelijakavereitaan. Ronja jää seisomaan tuntemattoman lapsiperheen viereen. Pieni lapsi istuu silmälasipäisen naisen hartioilla. Nainen juttelee vieressään seisovalle miehelle. He siemailevat glögiä hyväntuulisena.
Poliiseja on asettunut muuriksi torin reunoille. Poliisiautot lipuvat hitaasti alueen ympärillä. Ronja tuntee, miten mielenosoittajia pikkuhiljaa työnnetään yhä pienemmälle ja tiiviimmälle alueelle.
Poliisi kuuluttaa jotakin megafoniin, mutta Ronja ei erota sanoja. Ääni on matala ja vaativa. Ronja tuntee puristuvansa ihmismassan keskelle. Hänen edessään neljä teinityttöä tarraa toisiaan käsikynkästä. Ronja koettaa hakea Varpua katseellaan, mutta tämän punaista pipoa ei näy väkijoukossa. Siellä täällä ihmisiä tönitään, jotkut kompastelevat. Nainen nostaa lapsen alas hartioiltaan. ”Poliisi tappaa meidät”, lapsi sanoo silmät pyöreinä.
Raitiovaunussa matkalla mielenosoitukseen Ronja ja Varpu olivat kiistelleet leikkimielisesti siitä, katsoisivatko illalla Linnan juhlia vai jotakin elokuvaa suoratoistopalvelusta. Ronja oli ehdottomasti Linnan juhlien kannalla. Varpu, jonka mielestä Linnan juhlien ainoa tarkoitus oli saada työläiset passivoitumaan television ääreen ja unohtamaan luokkataistelu, vannoi vetäytyvänsä lukemaan Fanonia makuuhuoneeseen siinä tapauksessa, että Linnan juhlat laitettaisiin päälle. Ronja nauroi ja veti Varpua kevyesti hiuksista, jotka kihartuivat esiin pipon alta.
Jostakin kuuluu kirkaisu. Ronja kääntää katseensa ja näkee neljän poliisin ratsastavan hevosilla keskellä autotietä. Ihmiset koettavat juosta pois alta ja törmäilevät toisiinsa. Hevoset ovat valtavia. Niiden lihakset pullistuvat, kun ne ravaavat kohti uutta ihmisrykelmää.
Yksi hevosista puistelee päätään hurjana. Se ontuu toista etukaviotaan ravatessaan. Luultavasti se on satuttanut kavionsa raitiovaunukiskoihin. Ronja ei voi itselleen mitään. Hän lähtee työntymään ihmisjoukon läpi kohti hevosta. Tuntematon mies huutaa hänelle jotakin, mutta Ronja ei erota sanoja. Ronja tuuppii ihmisiä. Hän työntyy kohti autotietä, kunnes on aivan lähellä hevosta. Olennon kyljet kiiltelevät mustina, silmät pullottavat kuin kalalla. Ronjan tekisi mieli silittää hevosen kohoilevia kylkiä. Ronja nostaa kättään kohti hevosta, mutta hevosen selässä istuva poliisi käskee häntä perääntymään välittömästi.
Hetken Ronja fantasioi potkaisevansa poliisin alas eläimen selästä ja nousevansa itse ratsaille. Hän ja hevonen laukkaisivat villisti pimenevässä illassa Töölönlahdelle ja aina Keskuspuistoon asti. Keskuspuistossa Ronja hyppäisi maahan. Hän silittäisi eläimen turpaa hyvästiksi ja hevonen jatkaisi omia polkujaan syvemmälle metsään. Jonakin mystisenä talviyönä eläin palaisi vapauttamaan hevosystävänsä poliisien kynsistä.
Ronja tuntee työnnön selässään. Hän horjahtaa eteenpäin ja kaatuu maahan. Leuka osuu kipeästi jäiseen lumeen, kyyneleet kihoavat silmiin. Ronja kuulee askeleiden töminän kylmää maata vasten. Hän ei ehtisi väistyä, jos poliisi nyt päättäisi ratsastaa kohti.
”Mitä kävi? Mihin sattu?”, tuttu ääni kysyy. Hänet nostetaan pystyyn. Varpu on siinä. Itku tulee silmistä ulos. ”Sattuu”, Ronja sanoo ja osoittaa leukaansa. Varpu katsoo häntä myötätuntoisesti ja pussaa hellästi leualle. Varpun hengitys on lämmin Ronjan pakkasenpuremilla kasvoilla.
Poliisit ratsastavat heitä kohti hevosilla. Ronja hätkähtää. Hän tarttuu Varpua käsivarresta ja vetää kohti tien sivua. ”Eläinrääkkääjät”, Varpu huutaa, ”Mitkä vitun ravit nää on? Vai turnajaiset?”
”Tuu, meiän pitää mennä. Jengiä kannetaan jo putkaan”, Ronja sanoo. Ihmiset rynnivät eri suuntiin. Lisää poliisiautoja kaahaa paikalle. Varpun yliopistokaverit hölkkäävät paikalle tien toiselta puolelta. Ronja ja Varpu lyöttäytyvät näiden seuraan ja tunkevat massan mukana torin toiselle puolelle. Ronja on umpijäässä, mutta taistelun on jatkuttava.
Kommentit
Lähetä kommentti