Marras, kerros Se ei ole saava minusta palastakaan. Se joka suu ammollaan on minua muutoin tuleva hakemaan, siis seis siihen paikkaan sinä kurja, kalmankankea ja katso: Minä keriydyn itseni ympäri kuin kääretorttu täytteisiinsä Olen Bûche de Noël            tai joku runsas ja kursailematon, jouluhalko joka humaltaa, jonka resepti otettiin talteen jo kesältä. Juoksen ja juoksetun kuin alkoholi versus kerma. • • . • • Kuivat kukat oliivimaljassa tärisivät kun nojasin pöytään – lasikuitu johti hyvin sykettä. Oli ilta, levotonta, sumppu. Pelko tuntui kehossa siltä kuin kiipeilisi ilman köyttä kielekkeellä ja huomaisi kesken kaiken ettei ylttäisi enää seuraavaan etappiin; se tuntui siltä että myöhästyisi aina vain seuraavasta tapaamisesta, kiirehti selkänahkansa irti tai ei tai ei alunperin muistaisi koko paskaa koska olisi erehtynyt päivästä, vuodesta tai kellonajasta Olin levoton kuin hiekka

. Yritän kirjoittamalla poistaa pelkoani pimeää kohtaan, ja tunnustella mahdollisuuksia, joita se saattaa piilottaa. Aloitan varjosta, tai tarkemmin siitä, mitä Virginia Wool f kirjoittaa esseessään Elokuvataide ( Cinema ). Se on yksinkertainen, hieno teksti. Woolf on käynyt elokuvissa ja kankaan reunaan on ilmestynyt muoto, joka ei siis lainkaan ole itse elokuvassa, vaan tilassa häilyvä varjo. Hän kirjoittaa, kuinka elokuvassa kuvataan tunteita ja asioita tietyin koodein; “Suudelma on rakkaus. Rikki paiskottu tuoli on mustasukkaisuus. Leveä hymy on onnellisuus. Kuolema on ruumisvaunu.” Ja että yhtäkkiä tuo kaiken ulkopuolinen varjo onnistuukin kuvaamaan tätä paljon paremmin. Se värisee ja muuttuu, katoaa. Varjo ei kerro meille suoraan; nainen ja mies, tämä tai tuo tunne, kostuvat silmänurkat tai huoneen halki singottu tuoli. Sen onnistuu tulla tunteeksi, joka on samassa tilassa ihmisen kanssa, vähän kuin musiikki, joka tunkeutuu välittömästi tähän maailmaan, eikä ikään kuin

. Pohjoisessa Suljetaan Taas yksi Kauppa äänitetty niinä lukuisina harmaina iltoina Kannelmäessä mummon magnetofonilla. tarinalla ei ole todenperäisiä juuria, mutta varsin hyvästä syystä, joka jääköön nimeämättä, omistan kappaleen Hailuodon huoltoaseman Helenalle (nimi muutettu).

. majakka marras - katuvaloon valettu murros kasvusto viimein läpimätä kuraa kurkkuun asti silti kuuraan kuuratut aamut valon haamut saa mut hamuamaan hahmottomia vuorokausia hampaaton suu ja sokeat silmät tervetuloa takaisin aikaan ennen jäsentyneitä havaintoja haudanvakavaa, sanovat ja pilvet notkuvat niiden löysä tanssi lähinnä huvittaa, hah yskin itseni pihalle pilalle pinnalle räkä on kirkkaimmillaan miten riemastuttavaa onkaan aivastaa itselleen majakka

I II