Olen merililja tai from Riikka Lyra on Vimeo .

 

MUODOSTUMIA from Venla Kinnunen on Vimeo .   MUODOSTUMIA  Valtameri sisälläni. Läikkyy yli. Osaat jumputtaa juuri oikeasta kohdasta. Sinisellä lakanalla tumma saari. Pelkään sen olevan virtsaa. Mitä jos laskin alleni?  5-vuotiaana kirkonrotta kikatutti niin, että hame kastui.  15-vuotiaana fysiikan tunnilla nauroin mustat farkut märiksi. Solmin Sex Pistols -paidan vyötärölle peittämään läntin. Kokeilemme anaaliseksiä. Lähinnä, koska unohdimme ostaa kondomeja, ja juuri nyt molemmilla on tarve työntää ja tulla työnnellyksi. Käsiä käytimme jo aamupäivällä. Pelkään, että ulostan alleni.  Niinkuin 6-vuotiaana, kun olimme perheen kanssa Tukholmassa. Hotellissa oli kylpyhuone, johon minä ja siskoni pulahdimme. Autuaat delfiinit. Kunnes vedessä oli, ei pikkukaloja, vaan oikeaa kakkaa. "Entä jos suoleni ei ole tyhjä?" kuiskaan. "Ole eläin”, vastaat.  Sitäkö on olla eläin? Vailla häpeää oman kehon jätöksistä. Vain vaistot, vainu, ruoka, uni, seksi, toiminta, ais

 

lämpimämpiä päiviä from Johanna Pekkonen on Vimeo . teksti, video: johanna pekkonen musiikki: ester jalonen lintuambient: lauri kalo  

  selkärangaton ajatusketju suolavedestä Kasaumasta kantautuvat piikit näyttäytyvät läpikuultavana, oliivinvihreänä untuvana minulle. Olet siinä keskellä. Sävy polvistumiselle oikeutettuna, murjun kiertävänä, yhdistää mielemme, mielemme suista nousevana.  Olet ehkä huomannut, miltä moni näyttää leikkiessään rannalla. Olet ehkä myös huomannut, ettet itse tee niin. Samoina hetkinä olet syönyt karvaan viikunan, yskähtänyt vetelästä kaasusta, sen tuoksusta, ollut turvassa. Aallot ovat huomiosi hämärtyneessä raossa, tyynysi alla, siellä, missä tahdot omistaa repimättömän ruven, heteet, taiton punaiseen.  Homeinen kettinki huojuu katolta viereiselleen muuttuen pinteestä putoavaksi  sinä et jää alle, et ehkä huomannutkaan.  Välttelet satamaa Autio, riisuttu heittäytyminen parvekkeella, tangon sisässä, silti niin ulkona tarttuen tuhkapuiden sinkoilevaan älykkyyteen,  kaataen, sivellen ne sarastuksensa maaleilla.  Leväisten jalokivien loisto nilkoissani estää pitkästymisen ryöppy

  AlmaUne · Unia/Nelma U Usein kun oon nähnyt tosi eloisaa unta mulle tulee haikea olo koska se maailma on tuntunut niin aidolta ja olemassa olevalta. Oon haikea siksi koska tiedän, että tulen vielä päivän aikana unohtamaan miltä se kaikki tuntui ja mitä se kaikki oli, ja niin se todellisuus myös muuttuu olemattomaksi. Siitä tein tämän pienen kappaleen. Eskapismi on mun mielestä mielenkiintoinen käsite, siis sellanen todellisuuspakoilu. Jos sitä ajattelee ilmiönä, niin varmaan kaikki ihmisethän tekee sitä koko ajan ja kaikkialla. Varsinkin nyt kun siihen on tällä hetkellä niin monia hyviä syitä. Mutta mun mielestä mietitään liian harvoin että miten me ihmiset pakoillaan ja minne? Onko se paikka fyysisesti vai ajallisesti jossain kaukana, millainen se on ja onko se edes paikka? Ite teen tätä koko päivän ajan siellä täällä. Mut ne paikat mihin mun mielessä pakenen on tosi pirstaloituneita, epämääräisiä unien, muistojen ja erilaisten kuviteltujen kokemuksien summia. Tuoksuja, värejä, tun

 

 

  Seropi · mp demo instrumental johtaisinko ääntä pitkin ränniä kuulisitko sen pääsi sisällä solmin silmukoita naruun ja pidän unen yllä ylläni kyllästys, käytettynä kypsyy holiks, vaikee nähdä suoraan polkee metsäs, ei näe puiltaan sit nuo irstailijat keskellä tietä mitä mieltä voiks kutee jos ei oo mitään mieltä

 

  Teksti ja fasilitointi Isa Hukka Äänite Isa Hukka & Nadja Leham Kuvaus Isa Hukka, Kaarina Koistinen, Nadja Leham Videon leikkaus / editointi Emma-Mariella Kurkela Tanssijat Emma-Mariella Kurkela, Isa Hukka, Kaarina Koistinen, Kadar Khristan, Nadja Leham

  Kuvannut on Ronja Palola ja musat Kauri Kallio

  as I went for a dive I saw occasional glimpses of life and death from Pekka Tiainen on Vimeo .

 

 

 

 

 

  1. I hadn't held love in so long. My hunger for you eventually burned a hole in my chest and I leaked unspoken words everywhere. I still remember blood rushing from my stomach to my cheeks, it felt like falling back on a chair.  I sat there, burning, watching: Are you terrified of me? Or do you recognize love? Will you hand it to me, to hold, to heal what I did to myself? I sat there, burning, alone. You never liked when it got warm and I got mad at you. Everything around me burned to ashes. When you're home you know how to move even at night. Everything is familiar. Some people can feel like that. You'll know how to move without hurting yourself and you won't fear the sighs when the clock meets midnight. Our sighs were a different language and rooms kept feeling too small.  I am not a safe home for anyone. There’s no light left in me. I set on hell flames and now there's only ash holding my hand. What a lonely companion even for a haunted house. It&#