100kieli · musiikkia, jota mietin kävellessäni unisena kuudenteen kerrokseen

  Kaksikielisen hirviön on vaikea puhua rakkaudesta. Runolaulu Kalevi Suopursun tulevalta pitkäsoitolta. kalevisuopursu · Anatomiaani mahtuu vain yksi kieli

           

 

      Viihtyisä puutarha,  2021, maalaus, 140 cm x 120 cm

 

 

  kovan onnen kosmo · 2021(kaamos)

 Digitaalinen piirustus ja veistos

     Teksti löytyy ääneen luettuna tämän linkin takaa   SIBYLLA:  Mistä tekisin taidettani?   Kiusallisuudesta.  ...  Olen suuresti etuoikeutettu vammainen. Tahdon puhua kokemuksestani vammaisena  ihmisenä, sen määrittelyn ristiriitaisuudesta, ja yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä.  Tahdon sanoittaa tähän alkuun, etten ole aktiivinen vammaisuudesta käytävissä  keskusteluissa, minkä vuoksi termistöni ja ajatukseni ovat keskeneräisiä. Opiskelen  jatkuvasti, ja pyrin kehittymään omien voimavarojeni puitteissa.  ...  Olen kasvanut vammattomassa perheessä, vammattomassa ympäristössä, ja opetellut  adaptoitumaan siihen. En siis ole käsitellyt vammaisuuttani erityisen kokonaisvaltaisesti,  vaan se on ajettu pieneksi sivulauseeksi, irralliseksi osaksi minua. Olen sisäistänyt tavan olla  yhteiskunnassa vammattomana, ja sen kokemuksen myötä, kuten moni meistä, sisäistänyt paljon ableismia. Unelmoinut ihmelääkkeestä, joka vapauttaisi minut. Pitänyt lääkäreiden  vertauksia minun kehoni

 

  Kaiken piti mennä  Kuvassa kaunis hupelo olento,  nuoruus hersyy kuin nauru. Loiskuu ulos hammasraosta.  Kuvassa pysähtynyt pauhu. Muutos kumisee, malttamatta  väreilee reunoilla hahmon. Se ei vielä tiedä. Se kuvittelee  että rakkautta seisoisi teiden varsilla  odottamassa kaikessa rauhassa  että sen käsiin kompuroidaan. Tuosta vaan. Se olento  ei ymmärrä haurasta lahjaa. Se luulee että on helppoa löytää  samaa unta näkevä.  Kuvassa eletty elämä kuin menetetty maa.  Nyt vuodet repsottaa nurkistaan,  halkeilee kuin maali.  Hapertuu harvat rippeet muruiksi,  unohtuu takkien taskuihin,  löytyy vasta keväällä.  On iholla juhlan jälkeinen haikeus,  ovi viimeisen vieraan takana painunut,  sammunut janojen jano.  Olisipa kaikki vasta tulossa.  Tapahtumassa ikuisesti ensimmäistä kertaa  kuin meluisan kaupungin aamu,  kytemässä sinisellä liekillä josta vihdoin puuttuu vaara.  Kunpa kaikki olisi edessä.  Lyhyet yöt sykkyrässä toistemme väleissä  lapsuudenkodin kapeassa sängy