Itkusää On hyvä itkusää. Taas on hyvä itkusää: kun taivaalta tulee vettä, räntää tai lunta, on oma itku vain ympäröivän itkun jatke ja osa. Tuuli saa silmät vuotamaan ja tuntuu iholla vähän samalta kuin häpeän ja kivun aallot kehon sisällä. Kyyneleet nousevat, niin kuin vesi maasta kasvin onteloita ylös, se on välttämätöntä. Tihku kastelee kaulahuivini. Saan katseita jalankulkijoilta, autot hidastavat kohdalla, mutta en voi lätäkkösilmilleni mitään. On kuitenkin mentävä paikasta toiseen. Yritän aiheuttaa tulvaa ostoskeskuksessa. Suututtaa että muut vain kulkevat neutraalein silmin tällaisina aikoina, ja menevät sitten luultavasti kukin omiin yksiöihinsä sitä piilottelemaan, että ovat yhtä hauraita kuin kaikki muutkin. Viime aikoina olen itkenyt eniten yökerhoissa, säihkyviin mekkoihin, omiin ja toisten juomiin. Hämärässä sykkeessä itku ottaa toisenlaisen rytmin kuin päivänvalossa, mutta tanssilattioilla on vaikeaa itkeä rauhassa. Avaan ja suljen puhelimen näy...