”Mä oon niinku kameleontti” + 50 muuta sattumanvaraista totuutta   1. Kertoja kertoo narratiivinsa aina vetävasti, mielellään niin, et se vähän valehtelee, tyyliin: 2. Mä en oo niinku mun perhe 3. Mä tarkotan: mä en oo koskaan ollu niinku mun perhe 4. Marraskuu on mun lempikuu 5. Tai oli: siihen asti, kunnes mä ymmärsin, mitä marras tarkoittaa 6. Marras; kuolevaa tekevä ihminen 7. Tää on varmaan se syy, miks vielä viime vuonna lähetin Dear Ekille kysymyksen siitä, pitääkö olla huolissaan, kunnes mulle kerrottiin, että nykyään ne lähetetään primetime-ohjelmaan, jonka nimi on ”Pitääkö olla huolissaan?” 8. Luen romaanit loppuun 9. Mä en oo ns. cheap 10.            Mä oon niinku kameleontti 11.            Tää ei oo mikään sepite, vaan tosiasia 12.            Mun numero on 03825 13.            Jos sä soitat siihen ne sanoo sen ”valitsemanne numero ei ole käytössä” jne. 14.            Sit sä teet just niinku ei pitäis: sä et tarkista numeroo 15.            Sä et aattelet, et

 

  Hei, sinä, rakas, ikävöin sinua. Tiedän, tiedän, nyt jo, mutta minkä sitä ihminen itselleen mahtaa. Näin tänään lumihiutaleen joka oli kaikkia muita suurempi. Vain hetken ajan, mutta se todella oli muita suurempi. Satuin myös liukastumaan, mutta en kaatunut. Onneksi. Ei minulla ole hätää. Tuskin tämä sinua kiinnostaa, mutta tahdon kertoa sinulle. Kertoa sinulle jotain, jotain vain, aivan mitä hyvänsä. Tahdon kertoa sinulle. Pitää yhteyden auki. Tiedätkö, jokin minussa ei pysy kiinni, vuotaa tai vuotaa pahasti, mutta aina sinua kohti. Näin myös suuria lumikinoksia. Kynteni kasvavat. Aivoni tekevät huonoa leikkiä, en totta puhuen voi kamalan hyvin. Koska me viimeksi näimme? Onko siitä jo kauan. Ohimoitani paleltaa. Totta puhuen olen murtumaisillani. Olen aivan palasina enkä osaa päästää irti. En voi. Sillä jotkut tiet vievät kauemmas kuin jaksaa ajatella, tai edes osaa tai minä todella pelkään. En usko tilaisuuksiin. Saatan silti oivaltaa asioita.  Miksi et vastaa minulle. Miksi

  Teksti: Nina Järvinen Ääni: Alex Raitanen

  Kuivapastelliliitu ja puuväri paperille 35x28cm  2021

 

     

 

 

 

  Seppo Kitachev · Forest tune / Rainfall ¨ Forest tune / Rainfall Music: Seppo Kitachev Art: Veeti Penkkala Mixing on Rainfall: Ilmari Turunen

 

  - merkintöjä mielen massoista -  L ohtua, en voi enää tuntea muuta. aalto. Ei mikään tavallinen aalto, vaan perässä laahaava, kaiken pois pyyhkivä, kuvotusta aiheuttava jysäys.  On jäljellä monia tuhnuisia raapustuksia mutta yhdelläkään niistä ei ole enää pohjaa eikä mainintaa tekijästä. Alkupiste muuttunut. on väärällä tavalla kylmä - M erkintä: ”muistelin että olisit ollut kotoisampi, tuntunut lämpimämmältä. kolme askelta ja olet jo ihan eri tilassa, syöt ruhoa ja niiskutat. en usko palaavani enää syliin joka on vuorattu piittaamattomuudella. sisäreiteni ovat keltaisilla mustelmilla, niin kuin sovimme, jäännös aiemmasta kohtaamisesta. mutta nyt minä menen ulos ja käyn syömässä äidin kanssa ravintolassa (äiti maksaa).” M eren reunalla on pehmeää, siellä on uni jossa on tahmaa ja 100-prosenttinen armo, hiivaton ja kuplaton hyvä olo. Onko väärin etsiä vain sellaista reittiä, johon jalat uppoavat ilman pelkoa haavereista? T oisen kerran kun kävin saleissa, joista yk

https://soundcloud.app.goo.gl/9Ey3y   Hertta · Syys

  ”Ei ole mitään hätää!!!” vakuuttelen, pilkahduksia tulee kuin kirkkaita säteitä (2021) akryyli paperille, 18 cm x 24 cm

  teemu ruissalo · Peste

    "sielusyleily" 2021 27x23cm kuivaneula