Ieskadulla Lääkäri, jolle varasin ajan, oli ottanut lopputilin. Mediakohu vaikutti perheeseen, läheisiin, ystäviä hävisi, tuli itsetuhoisia ajatuksia. Silti toiminnassani ei ole mitään salattavaa. Heikkonakin hetkenä tiedän oman arvoni, eikä haittaa, vaikka toiset olisivat eri mieltä. En mieti, mitä kirjoitan, mutta rapussa ei lue enää nimeäni. Voitte kääntää tämän tekstin minua vastaan ja väittää, että olisin kiihdyksissä kirjoittanut tämän. Peli vie mennessään. Nuorena menin kohti äitiyttä ja biologinen kello ohjasi rakastumistakin. Olimme päivää vaille 23 vuotta naimisissa. Sitten tilanteet eskaloituivat. En tiennyt, että minulta puuttui kontrolli. Kuka minä oikein olen? Opiskelin yliopistotutkinnon, jonka jälkeen olin poliisin ylijohdossa vuoden päivät. Missään ei ollut mitään vikaa, meillä ei ollut edes riitoja. Minun ei tarvitse miettiä, mitä postaan Twitterissä, mutta rapussa ei lue enää nimeäni. Nyt katseeni on avarampi, ja yhtäkkiä kaikki maailman

Jäähyväiskirjeitä Malviinalle Malviina, mulla on puolittainen olo, ja ihan vitun täysi Haluan haluan haluan haluan * Malviina, Siitä lesboudesta vielä. Se pornoklippi jonka seksikiinnostuksessani avasin kahdeksanvuotiaana. Mulla oli goSupermodel toisella välilehdellä auki ja toisella pornoa. Kun isä tuli katsomaan, mitä teen siellä tietokoneella, mulla oli ne välilehdet siellä yläpalkissa. Sen katsoessa klikkasin sitten pornovälilehden kiinni, jäi vain goSu. Ja kun se ei sanonu mitään, niin en sitten tiedä. Ei se oo koskaan sanonu seksistä mitään. * Rakas Malviina, en jaxaisi kaihtaa painavia sävyjä * Malviina, se on vitun kuluttavaa rakastaa vain hypoteettisesti kaiken aikaa * Malviina, en minä tästä enää mihinkään suorru * Malviina, Sinähän tiedät etten ole lainkaan kiinnostunut romanttisesta rakkaudesta * Hei, älä sinä minua odota kotiin Malviina, minäpä vain katson päivät pitkät ikkunasta sisään kosketusnäyttämö * Malviina,

A walk with Rob from Iiris Riihimäki on Vimeo .

A   B             Cd e f g h i jk l m no p qr stuv wxyzåäö                öö  ö öö juo ksen läpi elämän i juoksee minun lävitsen i                                             jk yksikin turhan tymäkkä yskös ja se valuu sieluan i eluani   pitkin valuu maahan valuu eteenne -höyryävänä -läjänä                             the body breaks yäk! vaan osaanpa jo juosta kellon suuntaan ette te minua ylläten vie vain kuolema on binääristä se on ykkösten ja nollien koodi jossa joko olet tai et ole kuollut se on mutkantona se on hieman luotaantyöntävää näin elävän ihmisen näkökulmasta mutta mitä enemmän sitä mietin sitä yksinkertaisempaa se on ja yksinkertaisuus on alkanut kiehtoa minua siis yleisillä tasoilla olen alkanut löytää lapsuuden kalta ista myötätuntoa ja ymmärrystä itseäni kohtaan kun olen alka nut ajatella itseänikin vuosi vuodelta hieman yksinkertaise mpana olentona te ette voi uskoa kuinka hedelmällistä henkilökehitystä

20F53 Kaamosta pohtiva musiikkiteos Tenorisaksofoni & sävellys Verna Toivonen Basso & sävellys Oliver Salo Äänitys & miksaus Kristian Salo

symbioosi virtojen välimaastossa tupruaa palava puska, marjoja mainingeilla— elementit väreilevät      ja huomaamme yhtyvämme kiitäen, tuulen ja vuoroveden hellässä huomassa. ajatuksemme syntyvät planeetan ajatuksista. kukkiva ulottuvuus välähtelee, katsomme kiittäen kaiken kaavaa ja tunnistamme ihmeitä,      joihin karsastaen      tai avosilmin astumme. jos voimme vaipua virtaan naurusta raukeina kuulaina aamuina, kuulla elämän kasvavan, varjella eloa pahalta, käydä marjassa mainingeilla, voimme purjehtia                     loputtomiin.

Helläksi kuin puu Tässä kodissa asuu kuin puun latvassa; kesäisin luonto vetää lempein ottein ikkunani eteen hellän verhon, joka lämmittää mieltäni kaikissa vihreän sävyissä. Kaiken ne ovatkaan kantaneet, nämä iässään hiljentyneet mielitammeni, jokaiseen ilmansuuntaan kurottuvat rosoiset käsivartensa alkusyksyn tuuheissa puvuissaan.      Valo, joka on tällä tavoin hyväilevää vain myöhäisen iltapäivän taittuessa kohti alkuiltaa, saa suuret lehdet hohtamaan kaunista alakuloa – sellaista, jota esiintyy vain jättäessämme jäähyväisiä. Miten merkillistä. Miten syvälle kantautuvatkaan valon hyvästit, miten se saa minut katsomaan, pelkäämään katseen siirtämistä pehmeälle paperille. On kuin jokainen valon suoma sekunti olisi itse elämää tärkeämpi, kuin pilkkaisin valossa asuvaa jumaluutta rahvaanomaisella välinpitämättömyydelläni sen sijaan, että antaisin pakenevan päivän huuhtoutua ikkunasta lävitseni, antaisin jokaisen värähtävän varjon sävähdyttää ihonalaista haurautta, jokaisen auringon

. It´s all been anticipated                           of nature flesh and mind Nothing scares me anymore Watch me ride my horse full circle Peace found at the finish line * Living in light made me manic Living in dark made me blind Constant twilight leaves you drowsy In abyss there are no eyes                                .

Luonnos Tunteita häälyy ympärilläni, mutta sanoja on vaikea löytää. Eikä kaikelle ole ja siksi teen kuvia. Nyt minun täytyisi piirtää keho vähä vähältä ja katsoa sitä hellin silmin. Tästä lähtien aina. Olen väsynyt mutta rohkea. Olen kaksikymmentä vuotta. Muutaman suudelman olen saanut, elämä humalluttanut eritoten tanssiessa, pää yhtä kirkkaana kuin tähdet, tai rantakalliolla elokuussa suolaisessa riuhtovassa tuulessa. Tänä vuonna olen ymmärtänyt paljon; mutta ei se riitä, on ajateltava tarkemmin ja syvemmälle, syvemmälle. Ja sen olen huomannut, ettei ymmärrykseksi riitä abstraktion verho, jonka lävitse tylsyy todellisuuden terä. Ne ovat olemassa yhtä aikaa, toistensa sisässä, lomittain. Tätä etsin. Nyt vietän joitakin kuukausia sairaalassa, koska en syönyt tarpeeksi viime kesänä. Kehoni kuihtui ja solvasi elämää. Nyt jonkin aikaa lepään. Täällä minulla on huone lainassa ja yöpöydällä hortensia, aika kulkee oudolla tavalla, verkkaisesti ja pyrähdyksinä. Kuuntelen musiikkia, se luo

K A I V O Eristys löytää luoksesi talven kynnyksellä. Astut kynnyksen yli, selkäsi taakse jäävät laineiden lämpösäikeet, ystävien norppapäät lipumassa ulappaan. Kun olet ylittänyt kynnyksen, ennen kuin ymmärrät mitä tapahtuu, ovi pamahtaa kiinni ja eristys pitää sinua otteessaan. Oli ollut vain ajan kysymys milloin eristys tavoittaisi sinut. Olit tuntenut vetoa siihen, olit kaivannut sen minimalistista olemusta niinä ajanjaksoina, joina ihmisiä pukkasi verkkoosi enemmän kuin punokset jaksoivat kantaa.  Et silti osannut aavistaa, että eristys saapuisi juuri siten. Että se valitsisi sinut, etkä sinä sitä.   Eristys tunkeutuu luoksesi talven kynnyksellä, sairauden vanavedessä. Olet sairas aamulla kun heräät, olet sairas päivällä kun ajattelet ja kävelet, sairastat kun laitat ruokaa ja illalla painat pääsi tyynyyn sairaana.  Heräät seuraavaan päivään, olet sairas päivällä kun yrität olla ja puhua, sairastat kun nuokut ratikassa ja illalla harjoituksissa tapailet repliik